Vipukirves on täysin uusi työkalu ja se toimii erilailla kuin perinteinen kirves. Vipukirves on pilkontakirves, joka on suunniteltu erityisesti ja ainoastaan puiden pilkkomiseen. Onnistunut ja tehokas käyttö edellyttää oikeaa käyttötapaa.

• Käytetään työhanskoja joissa on tarttumaton pinta, näin mahdollistetaan tarvittava varren pyörähtäminen käsissä lyönnin loppuvaiheessa.
• Käsien ote varresta on oikein. Lyönti aloitetaan ylhäältä pystysuorasta asennosta, kirvestä ei tarvitse viedä selän taakse, kuten tavallisella kirveellä lyödessä.
• Lyöntiin ei tarvita niin paljoa voimaa kuin tavallisella kirveellä lyödessä, sillä vipuvoima tekee osan lyöntiin vaadittavasta voimasta.
• Lyöntinopeus on merkittävä tekijä vipukirveen toiminnassa, sillä nopeus parantaa kirveen tehokkuutta.
• Lyönnin loppuvaiheessa otetta varresta löysätään ja varren annetaan pyörähtää käsissä. Näin vipuvoima pääsee irrottamaan pilkkeen puusta.

Vipukirveen toiminta perustuu terän toispuoliseen muotoiluun. Kun terä osuu puuhun, se saa vinon teroituksensa ja toispuolisuutensa johdosta aikaan vääntömomentin. Näin syntyy moninkertainen vipuvoima ja terä vipuaa pilkkeen irti puusta. Terän turvaelementit, iskunvaimennin ja turvakynsi, tekevät kirveestä turvallisemman käyttää ja kirveen liike-energia loppuu aina pilkottavan puun päälle. Terän muotoilun ansiosta terä ei juutu puuhun kiinni.

Vipukirveen suunnittelussa turvallisuus on ollut yksi lähtökohdista, eikä tietoomme ole tullut yhtään vipukirveellä tapahtunutta onnettomuutta tuotteen koko eliniän aikana.

Oikein käytettynä vipukirveellä on lähes mahdoton lyödä puusta läpi, koska terän turvaelementit, iskunvaimennnin ja turvakynsi, pysäyttävät kirveen liike-energian pilkottavan puun päälle. Mikäli lyöntiosuma menee pilkottavan puun ohi oikealla lyöntiotteella pilkottaessa, kirveen pitkä varsi vähentää riskiä osua jalkaan ja mahdollinen ohilyönti osuu alas maahan. Pitkän varren ansiosta vipukirveellä voi turvallisesti pilkkoa puita muussakin kuin tavallisella kirveellä totutussa haara-asennossa. Pitkällä varrella saadaan myös hyvä lyöntinopeus ja osumatarkkuus. Vipukirveellä oikein lyötäessä puun vasempaan reunaan, klapi lentää lähes aina lyöjästä katsottuna vasemmalle, klapit eivät siis lennä ennalta-arvaamattomiin suuntiin.

Vipukirveen käyttö ei vaadi niin paljon voimaa kuin tavallinen kirves, sillä vipuvoima tekee osan lyöntiin vaadittavasta voimasta. Kirveen pitkästä varresta saa hyvän otteen ja se tekee kirveestä kevyemmän käyttää. Terän muotoilun ansiosta terä ei juutu puuhun kiinni.

Vipukirves on muotoiltu epäkeskoksi ja näin kirveen terän massan painopiste on iskulinjan ja varren sivussa. Kun kirveen terä osuu puuhun, alkaa liikkeen jarruuntuminen. Tällöin kirves alkaa välittömästi kallistua oikealle ja ottaen samalla terän kärjellä pitävän otteen puusta. Terä paksunee nopeasti ja tämä pysäyttää terän liikkeen etenemisen puun sisään ja varmistaa kallistumisen. Tämä liikesarja vääntää ja työntää pilkkeen irti puusta, terä avaa puuta jopa 8 cm. Terän paksunnos estää sen, ettei terä uppoa puun sisään ja juutu sinne.

Perinteisellä kirveellä lyödään suurimassainen kiila puuhun. Kiila uppoaa puun sisään, levittää puuta auki ja halkaisee puun. Perinteisessä kirveessä haasteena on mm. löytää sopiva terän muoto, joka optimaalisesti tunkeutuu puuhun ja levittää sitä auki. Liian terävä ja kapea ei levitä tarpeeksi puuta ja leveä taas ei uppoa puuhun. Perinteisen kirveen kanssa merkittävä työtä hidastava ja energiaa hukkaava tekijä on, että hyvin usein kirves uppoaa puun sisään, mutta voima ei riitä puun halkaisemiseen. Suurin osa iskuenergiasta kuluu kitkaan, kun kirveen terä yrittää tunkeutua puun sisään ja levittää sitä auki. Jos puu ei halkea kertalyönnistä, jää kirveen terä tiukasti kiinni puuhun ja irrottaminen voi olla työlästä.

Vipukirveellä lyönti aloitetaan ylhäältä pystysuorasta asennosta, kirvestä ei tarvitse viedä selän taakse, kuten tavallisella kirveellä lyödessä. Vipukirveen pystysuora lyöntiasento, tuotteen pitkä varsi ja oikea lyöntikorkeus säästävät selkääsi ylimääräiseltä rasitukselta. Optimaalinen lyöntikorkeus on noin 60-66 cm (halkaisualusta n. 30 cm, halkaistava pölli noin 30 cm).

Voit parantaa ergonomiaa rakentamalla halkaisualustaksi noin 30 cm korkuisen hakkuupölkyn, jonka päälle on kiinnitetty käytetty auton ulkorengas, josta on poistettu mahdollinen teräsvanne. Halkojen optimipituus on noin 30 cm, jolloin kokonaiskorkeus on noin 60 cm. Täytä rengas pilkottavilla puilla väljästi. Rengas pitää pilkottavat pöllit paremmin sopivassa pilkkomisasennossa ja vaihtoehtoisesti voit sarjapilkkoa pienempiä puita samalla kertaa. Rengas vähentää klapien lentämistä pois pölkyn päältä ja niiden siirtäminen renkaan sisältä käy nopeammin kuin maasta ja ilman ylimääräistä kumartelua.

Molemmissa malleissa on sama toimintaperiaate, samat ominaisuudet sekä turvaelementit. Kirvesmallien terien muotoilun erovaisuus johtuu niiden erilaisista valmistusmenetelmistä ja -materiaaleista. Leveraxe Classic -vipukirves soveltuu kaikenlaisten puulajien pilkontaan. Kevyemmällä Leveraxe Ultra -vipukirveellä saadaan suurempi nopeus, jolloin vipuvoima lisääntyy ja näin ollen kirves soveltuu paremmin kovien puulajien pilkontaan.

Oikea- tai vasenkätisyydellä ei ole merkitystä pilkottaessa puita vipukirveellä. Puunpilkonta aloitetaan aina puun vasemmasta reunasta, sillä terä kääntyy aina oikealle osuessaan puuhun.

Vipukirves sopii useille eri käyttäjille ja se on saavuttanut suuren suosion myös naisten, nuorten ja iäkkäämpien henkilöiden käytössä sen erityisominaisuuksien vuoksi. Kirveen käyttö ei vaadi niin paljon voimaa kuin tavallinen kirves, sillä vipuvoima tekee osan lyöntiin vaadittavasta voimasta. Kirveen pitkästä varresta saa hyvän otteen ja se tekee kirveestä kevyemmän käyttää. Terän muotoilun ansiosta terä ei juutu puuhun kiinni.

Vipukirveen terä ei vaadi teroittamista, vaan se toimii mainiosti myös tylpän terävänä. Terä toimii tylppänä, koska kirveen terä uppoaa puuhun vain noin 0,5 – 3 cm, jonka jälkeen terä vipuaa pilkkeen irti. Tarvittaessa terä voidaan teroittaa esimerkiksi hiomakivellä tai -laikalla ja viimeistely käy kevyesti hiomakivellä.

Vipukirveestä tulee huolehtia hyvin ja suojata terä käytön jälkeen. Kirves tulee säilyttää katoksen alla, eikä sitä tule jättää sateeseen. Terä tulee voidella aika ajoin öljyllä pintaruostumisen ehkäisemiseksi.

On normaalia, että terän maali kuluu pois käytössä terän niistä osista, jotka ovat olleet kosketuksessa puun kanssa.

Vipukirveen terä ei irtoa puuvarresta vaikka se liikkuisi hieman sen erikoiskiinnityksen ansiosta, vaikka varsi kuivuisi. Varsi on muotoiltu niin, että sen toinen pää on kuin suuri kiila, joka asettuu tarkalleen samanmuotoiseen terässä olevaan reikään eli kirveen silmään. Terän irtoaminen varresta on lähes mahdotonta. Terä saattaa päästä liikkumaan hieman varressa, mikäli kirves on ollut pitkään kuivassa sisätilassa. Liikkuminen poistuu muutamassa päivässä, kun kirves on viety kosteaan ulkoilmaan.

Jos varsi on päässyt löystymään terässä, tulee toimia seuraavasti: terää liotetaan kuumassa vedessä muutama tunti, jolloin varsi turpoaa jälleen tiukaksi. Puuvartista vipukirvestä kannattaa säilyttää sellaisessa tilassa missä on luontaista kosteutta, kuten liiteri, pesuhuone tai jokin ulkotila. Komposiittivartista ei suositella säilytettävän suorassa auringonvalossa eikä käytettävän alle -20°C.

Ei tarvitse. mutta mikäli pilkkomistehoa ja -ergonomiaa halutaan lisätä, niin se on suositeltavaa. Näin ollen paras halkaisualusta vipukirveelle on noin 30 cm korkea hakkuupölkky, jonka päälle on kiinnitetty käytetty auton ulkorengas, josta on poistettu mahdollinen teräsvanne. Rengas täytetään pilkottavilla puilla väljästi ja sen jälkeen aloitetaan vipukirveellä puiden sarjapilkkominen. Paras rengas pilkonnan avuksi on joku matalaprofiilinen, koska sellaiseen mahtuu enemmän ja suurempi kokoisia puita. Autonrengasta apuna käyttäen, puut pysyvät samassa nipussa koko pilkkomisen ajan. Valmiit pilkkeet voidaan nostaa kerralla syliin ja laittaa kuivumaan pinoon, näin säästyy aikaa, vaivaa ja selkää.

Kirves pomppii puun päällä eikä tee vipuavaa liikettä, jos et ole löysännyt otetta varresta lyönnin loppuvaiheessa. Muistathan myös, että vipukirvestä käytettäessä tulee käyttää työhanskoja, joissa on tarttumaton pinta, jotta varsi pääsee pyörähtämään käsissä lyönnin loppuvaiheessa.

Vipukirves on suunniteltu niin, että oikein käytettynä kirves ei tärähdä lainkaan käsissä pilkonnan aikana. Vipukirveellä lyötäessä lyöntitekniikan tulee olla sellainen, että otetta löysätään lyönnin loppuvaiheessa terän osuessa puuhun. Varren annetaan pyörähtää löysästi käsissä - tätä liikettä ei pidä mitenkään rajoittaa, eikä myöskään lisätä. Näin terä pääsee tekemään automaattisesti vipuavan liikkeen ja irrottaa pilkkeen irti puusta moninkertaisella voimalla verrattuna tavalliseen kirveeseen.

Ei, sillä vipukirves pysähtyy lähes poikkeuksetta pilkottavan puun päälle. Terä eikä sinkoa muualle, koska liike-energia loppuu aina puun päälle, tämän vuoksi vipukirveellä pilkottaessa ei tärähtämisen haittaa ilmene. Tavallinen kirves voi tärähtää vastaavassa tilanteessa ranteisiin joskus voimakkaasti.

Vipukirveellä puita pilkkoessa oksista ei ole paljoa haittaa. Kirveellä voi pilkkoa onnistuneesti niin oksaisia koivuja kuin tappeja sisältäviä kuusipölkkyjä. Vipukirves levittää puun halkaisukohtaa 6 - 8 cm, jolloin myös vaikeasti pilkottavat puut halkeavat helposti. Tavallinen kirves levittää puuta vain terän paksuuden verran ja liike-energia loppuu kitkaan. Suuren oksan kohtaan ei kannata lyödä kohtisuoraan, vaan ensin pilkotaan oksan molemmilta puolin oksan kohta irti, jolloin saadaan suurin pito ja jännitys poistettua. Tämän jälkeen itse oksa pilkkoutuu yllättävän helposti, kun vipukirveellä voidaan lyödä turvallisesti aivan reunaan.

Kuusi kannattaa pilkkoa vipukirveellä siten, että ensin lyödään halki ja sitten pilkotaan puoliskot sektorin muotoisesti oksien välistä kohden puun ydintä. Oikein isosta kuusipölkystä kannattaa lohkoa ensin oksien välistä paloja pois, että saadaan suurin jännitys häviämään. Tämän jälkeen lyödään halki ja loppu pilkotaan sektorin muotoisiksi paloiksi.

Vipukirveellä onnistuu myös suurien pöllien pilkonta, eikä halkaisijan suuruudella ole merkitystä. Suuret puut voidaan pilkkoa paikallaan juuri siinä mihin ne ovat jääneet, koska vipukirveen terä ei mene pilkottavan puun lävitse. Pöllin pilkkominen aloitetaan puun vasemmasta ulkoreunasta jatkaen pilkkomista puuta ympäri kiertäen.

Puun lahoon osaan ei kannata lyödä, vaan ensin täytyy saada jostain kohtaa pilkottua pala irti suurimman jännityksen poistamiseksi. Tämän jälkeen ei tarvitse muuta kuin pilkkoa pala kerrallaan sektorin omaisesti puuta kiertäen. Vipukirveellä ei kannata yrittää pilkkoa kovin lahoa puuainesta, koska vipukirves tarvitsee kovemman vastuksen saadakseen aikaan vipuvoiman.

Onnistuu, ranganpätkät laitetaan pystyyn ja vipukirveellä lyödään pilkottavan puun päähän. Jotta vipuvoima toimii oikein, on vipukirveellä lyötävä tällaisia puita katkaisupintaan, ei lappeelle eikä sivuun. Pienempien puiden pilkkomiseen on autonrenkaalla varustettu hakkuualusta tehokas apuväline, koska renkaan sisälle voi latoa pilkottavia rankoja niin paljon kuin siihen mahtuu. Autonrenkaalla varustettu hakkuualusta antaa uutta tehoa työskentelyyn sarjapilkonnan avulla.