FAQS - USEIMMIN KYSYTYT KYSYMYKSET JA VASTAUKSET
- Käytetään työhanskoja joissa on tarttumaton pinta, näin mahdollistetaan tarvittava varren pyörähtäminen käsissä lyönnin loppuvaiheessa.
- Käsien ote varresta on oikein. Lyönti aloitetaan ylhäältä pystysuorasta asennosta, kirvestä ei tarvitse viedä selän taakse, kuten tavallisella kirveellä lyödessä.
- Lyöntiin ei tarvita niin paljoa voimaa kuin tavallisella kirveellä lyödessä, sillä vipuvoima tekee osan lyöntiin vaadittavasta voimasta.
- Lyöntinopeus on merkittävä tekijä vipukirveen toiminnassa, sillä nopeus parantaa kirveen tehokkuutta.
- Lyönnin loppuvaiheessa otetta varresta löysätään ja varren annetaan pyörähtää käsissä. Näin vipuvoima pääsee irrottamaan pilkkeen puusta.
Oikein käytettynä vipukirveellä on lähes mahdoton lyödä puusta läpi, koska terän turvaelementit, iskunvaimennnin ja turvakynsi, pysäyttävät kirveen liike-energian pilkottavan puun päälle. Mikäli lyöntiosuma menee pilkottavan puun ohi oikealla lyöntiotteella pilkottaessa, kirveen pitkä varsi vähentää riskiä osua jalkaan ja mahdollinen ohilyönti osuu alas maahan. Pitkän varren ansiosta vipukirveellä voi turvallisesti pilkkoa puita muussakin kuin tavallisella kirveellä totutussa haara-asennossa. Pitkällä varrella saadaan myös hyvä lyöntinopeus ja osumatarkkuus. Vipukirveellä oikein lyötäessä puun vasempaan reunaan, klapi lentää lähes aina lyöjästä katsottuna vasemmalle, klapit eivät siis lennä ennalta-arvaamattomiin suuntiin.
Vipukirves on muotoiltu epäkeskoksi ja näin kirveen terän massan painopiste on iskulinjan ja varren sivussa. Kun kirveen terä osuu puuhun, alkaa liikkeen jarruuntuminen. Tällöin kirves alkaa välittömästi kallistua oikealle ja ottaen samalla terän kärjellä pitävän otteen puusta. Terä paksunee nopeasti ja tämä pysäyttää terän liikkeen etenemisen puun sisään ja varmistaa kallistumisen. Tämä liikesarja vääntää ja työntää pilkkeen irti puusta, terä avaa puuta jopa 8 cm. Terän paksunnos estää sen, ettei terä uppoa puun sisään ja juutu sinne.
Perinteisellä kirveellä lyödään suurimassainen kiila puuhun. Kiila uppoaa puun sisään, levittää puuta auki ja halkaisee puun. Perinteisessä kirveessä haasteena on mm. löytää sopiva terän muoto, joka optimaalisesti tunkeutuu puuhun ja levittää sitä auki. Liian terävä ja kapea ei levitä tarpeeksi puuta ja leveä taas ei uppoa puuhun. Perinteisen kirveen kanssa merkittävä työtä hidastava ja energiaa hukkaava tekijä on, että hyvin usein kirves uppoaa puun sisään, mutta voima ei riitä puun halkaisemiseen. Suurin osa iskuenergiasta kuluu kitkaan, kun kirveen terä yrittää tunkeutua puun sisään ja levittää sitä auki. Jos puu ei halkea kertalyönnistä, jää kirveen terä tiukasti kiinni puuhun ja irrottaminen voi olla työlästä.
Voit parantaa ergonomiaa rakentamalla halkaisualustaksi noin 30 cm korkuisen hakkuupölkyn, jonka päälle on kiinnitetty käytetty auton ulkorengas, josta on poistettu mahdollinen teräsvanne. Halkojen optimipituus on noin 30 cm, jolloin kokonaiskorkeus on noin 60 cm. Täytä rengas pilkottavilla puilla väljästi. Rengas pitää pilkottavat pöllit paremmin sopivassa pilkkomisasennossa ja vaihtoehtoisesti voit sarjapilkkoa pienempiä puita samalla kertaa. Rengas vähentää klapien lentämistä pois pölkyn päältä ja niiden siirtäminen renkaan sisältä käy nopeammin kuin maasta ja ilman ylimääräistä kumartelua.
Jos varsi on päässyt löystymään terässä, tulee toimia seuraavasti: terää liotetaan kuumassa vedessä muutama tunti, jolloin varsi turpoaa jälleen tiukaksi. Puuvartista vipukirvestä kannattaa säilyttää sellaisessa tilassa missä on luontaista kosteutta, kuten liiteri, pesuhuone tai jokin ulkotila. Komposiittivartista ei suositella säilytettävän suorassa auringonvalossa eikä käytettävän alle -20°C.
Vipukirveellä puita pilkkoessa oksista ei ole paljoa haittaa. Kirveellä voi pilkkoa onnistuneesti niin oksaisia koivuja kuin tappeja sisältäviä kuusipölkkyjä. Vipukirves levittää puun halkaisukohtaa 6 - 8 cm, jolloin myös vaikeasti pilkottavat puut halkeavat helposti. Tavallinen kirves levittää puuta vain terän paksuuden verran ja liike-energia loppuu kitkaan. Suuren oksan kohtaan ei kannata lyödä kohtisuoraan, vaan ensin pilkotaan oksan molemmilta puolin oksan kohta irti, jolloin saadaan suurin pito ja jännitys poistettua. Tämän jälkeen itse oksa pilkkoutuu yllättävän helposti, kun vipukirveellä voidaan lyödä turvallisesti aivan reunaan.
Kuusi kannattaa pilkkoa vipukirveellä siten, että ensin lyödään halki ja sitten pilkotaan puoliskot sektorin muotoisesti oksien välistä kohden puun ydintä. Oikein isosta kuusipölkystä kannattaa lohkoa ensin oksien välistä paloja pois, että saadaan suurin jännitys häviämään. Tämän jälkeen lyödään halki ja loppu pilkotaan sektorin muotoisiksi paloiksi.